Sähkön ostossa ja myynnissä käydään Pohjoismaiden välillä tiivistä yhteistyötä, Sähköä tuotetaan suurissa voimaloissa kaikkialla Pohjoismaissa. Ruotsi, Suomi, Tanska ja Norja ovat vuodesta 2000 asti tarjonneet energiayhtiöille mahdollisuuden ostaa sähköä samasta paikasta, jota kutsutaan Nordpooliksi. Maailmassa ei ole monia muita paikkoja, joissa olisi jotain vastaavaa, mutta idea on hyvä monesta syystä.
Yksi tärkeimmistä on, että se mahdollistaa sähkön vaihtamisen maiden välillä. Sähköä tuotetaan monin tavoin – ja kun tuuli puhaltaa, kannattaa käyttää kaikki tuotettava tuulienergia. Samalla tavalla sähköntuotanto voi tapahtua vesivoiman avulla, joka ei myöskään saastuta hiilidioksidilla. Islannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa on perinteenä ja mahdollisuutena luoda sähköä antamalla jokien ja koskien veden juosta suurten turbiinien läpi, jotka tuottavat sähköä pyörimällä ympäri – samaan tapaan kuin tuulimylly. Vuosina, jolloin on satanut vettä tai lunta paljon, voi olla suuria vesivarastoja padottuina, ja ne voivat tuottaa sähköä edullisesti ja ilman hiilidioksidia.
Vuonna 2010 myös kolme Baltian maata, Viro, Latvia ja Liettua, liittyivät Nordpooliin, mutta Islanti, Färsaaret ja Grönlanti eivät ole enää mukana. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että maiden väliseen sähkönvaihtoon tarvitaan suuria johtoja, ja tämän järjestäminen on vaikeampaa niin kaukana mantereesta.
Nordpoolissa sähköä kohdellaan tuotteena samalla tavalla kuin öljyä, terästä ja viljaa. Hinnat määräytyvät tarjonnan ja kysynnän mukaan – eli miten paljon sähköä käytetään suhteessa sen tuotantoon. On esimerkiksi kalliimpaa tuottaa sähköä hiilen kuin veden avulla. Tällä hetkellä yli 75 prosenttia Pohjoimaiden kaikesta sähkönkulutuksesta myydään Nordpoolissa, ja tämä edellyttää valtavaa koordinointia maiden välillä sen varmistamiseksi, että että johdoissa on aina sähköä käytettävänä. Käytännössä ympäri Pohjoismaita pidetään istuntoja ja yritetään ennustaa, miten paljon sähköä käytetään kunkin alueella seuraavan päivänä. Tämä ilmoitetaan sitten Nordpooliin, ja tuotantoa voidaan tällä tavalla suunnitella kuin suuressa palapelissä.
Sähköä ei voi kuitenkaan varastoida suuria määriä, ja siksi on tärkeää huolehtia siitä, että tasapaino säilyy jatkuvasti. Jos ylituotantoa esiintyy esimerkiksi tanskalaisilla markkinoilla, tulee joillekin voimalaitoksille tarve tuottaa enemmän tai vähemmän energiaa kuin edellisenä päivän on ennustettu, ja siksi sähköverkkoa valvotaan koko ajan, vuorokauden ympäri.
Kirjaudu sisään lukemaan lisää
