Teksti
Video
Pelit ja leikit
Kilpailu
Äänitallenne
Tehtävä
Tietokirjallisuus
Opettajan ohje

Unohtunut salasana?

 

Oppimistavoite

{{learningObjectiv.description}}

Tehtävä on nyt palautettu

{{assignment.Index}} {{assignment.Type}}

Kommentti

Tehtävät

{{assignment.Comment}}

Reiser

travel-671425_960_720.jpg
Äänentoisto

Jeg reiser alltid i koffert. Det følger naturlig av størrelsen. Jeg går  do en ekstra gang før vi skal dra. En av de voksne har sagt at alt som ikke får plass i kofferten, blir hjemme. På flyplasser og togstasjoner danner de en sirkel rundt meg, mens en av dem åpner i kofferten, legger meg til rette i soveposen, fester hjelmen  hodet mitt og rekker meg lommelykt og en nykjøpt tegneserie. Posen med drops blir stukket ned i soveposen. Vi ses om noen timer, sier de og jeg tviholder  tegneserien. Jeg kan disse rutinerne. Jeg kan reise i koffert. Jeg husker alltid å tisse. Jeg blir aldri borte. Hvis blodet strømmer til hodet mitt så øynene blir tunge, vet jeg at kofferten ligger feil veiog da greier jeg å snu meg igjen. Det er ikke vanskelig. Jeg kan disse reisene. Jeg blir ikke redd av blod i hodet.

Det sildrer i doskåla. Jeg studerer tærne som stikker ut av strømpebuksa. Småpotetene. De første gangene var jeg nok litt red. De voksne måtte gi meg mild sovemedisin for åt  meg til å ligge stilleog når de løftet meg opp igjen var jeg dekket av opkast og hadde revet løs to negler. Som den jenta kan spy, sa de voksne daog dusjet meg grundig. Kofferten sto til lufting  en fremmed balkongselv om jeg sa den hadde høydeskrekk.

Hver gang jeg skal koffertreise, ønsker jeg å være en elefant. Jeg så en elefant  et sirkus en gang. Den hadde egen vogn å være i når sirkuset reiste fra sted til sted. På vogna var det klistret opp bilder av smilende elefanter. Jeg tenkte at det måtte være en fin måte å reise .

Tanken  elefanten minner meg  at jeg etter sirkusforestillingen satt  elefantryggen, og at de voksne tok bilde. Jeg skyller fort ned og vasker fingrene, roper at jeg vil se bildet før vi drar, bildet av meg og elefanten. Bildet, bildet!

Jeg ser det allerede for meg. Mitt hvite fjes  toppen av elefanten laangt oppeog sirkusteltduken i bakgrunnen, bildet, bildet! De voksne sier at de ikke vet hvor det er . Jeg spør igjen, bildet, bildet, må se bildet, bare en liiten stund, spør helt til de leter i pappeskene, brummer og sukker, og til slutt finner noen en konvoluttog jeg åpner den 
grådigmed en sterk fornemmelse av å ha gjort dette før. Spenning,
forventning - og skuffelse.

Bildet jeg ser ned  er helt annerledes. Visst er det meg, men jeg henger rundt en voksenhals. Jeg har gapende øyne og munn. Jeg har røde støvler og hvitt hår. I kanten av bildet er elefantsnabelen såvidt synlig, litt sirkusteltduk i det øverste hjørnet. Jeg stivner. Halsen gulper surt. Det var jo ikke sånn det var. En av de voksne husker seg ned og forteller at vi var  sirkusvi var virkelig detog vi gikk rundt til baksiden. Du var vettskremt av klovnene, fortsetter den voksne, nærmest hysterisk, og de trodde en stund med elefanten ville muntre meg opp. Du digget elefanten, sier den voksne og lirker forsiktig bildet ut av grepet mitt. Jeg nikker. Jeg husker hvordan det var. Da jeg skulle løftes opp  elefanten, dukket klovnene oppog en av demden minste, sprutet vann  meg gjennom en plastblomst han hadde  magen. Jeg husker det. Armer og bein. Hyl. Elefanten ble urolig. Vi ble bedt om å De voksne fikk ikke tatt andre bilder enn det som forsvinner den dagen. Den voksne spør om jeg er klar til å dra.

Denne reisen er den første som ikke går etter planen. Jeg blir liggende i kofferten til lommelykten er tom for batteri, bladet istykkerlest og dropsene oppsugd. Når det endelig er noen som åpner, er det ikke mine voksne, men en fremmed mann med merkelig kjole og et laken rundt håret. Han rygger skremt bakover og sier ting jeg ikke forstår. Jeg åler meg ut av soveposen og ser etter en telefon. Jeg kan disse reisene. Jeg nikker for meg selv. Jeg må ringe de voksne og fortelle at jeg ikke vet hvor jeg er.

Kirjaudu sisään lukemaan lisää

Kirjailija: Ingeborg Arvola

Kuvittaja/Kuva: Cappelen Damm

Äänittäjä: Endre Vasstrand

Tehtävät

  • 1Kielen ja kulttuurin ymmärtäminen

    Yksin tai yhdessä:

    Tutkikaa tekstiä yksin tai yhdessä. Voitte kuunnella tarinan ja samalla seurata tekstiä.

     

    Yksin tai pareittain:

    Lukekaa teksti ääneen - yrittäkää matkia norjan kielen melodiaa.

    Valitse tekstistä noin kymmenen rivin osuus ja harjoittele lukemaan se norjaksi. Kun olet harjoitellut tarpeeksi, nauhoita osuutesi kännykällä ja kuuntele. Miltä tuntui puhua norjaa?

     

    Tiedonhakutehtävä:

     

    Tämä teksti on kirjanorjaa. Selvitä mikä on kirjanorjan ja uusnorjan ero?

     

    Kirjailija Ingeborg Arvola on kotoisin Tromssasta.

    Tutki karttaa. Missä Tromssa sijaitsee?

    Etsi kuvia ja tietoa Tromssasta - millainen kaupunki se on?

    Selvitä, millaiset kieliolot on Pohjois-Norjassa.

    Mitä voit päätellä kirjailijan sukunimen perusteella?

     

    Ota selvää kirjailijasta ja hänen tuotannostaan.

     

  • 2Johdatus

    Yksin: Etsi tekstistä ilmaisut, joiden merkityksen haluat selvittää tarkemmin.

    Pareittain: Vertaa omaa listaasi parisi listaan. Selvittäkää yhdessä mitä ilmaisut tarkoittavat.

    Pohtikaa tarinaa:
    Kuka on kertoja?
    Minkä ikäinen hän on?
    Mihin hän on joutunut?
    Millainen on hänen suhteensa aikuisiin?
    Missä kulkee toden ja mielikuvituksen raja?

  • 3Syventäminen

    Yksin/ pareittain:
    Tehtäväsi on haastatella kertojaa. Laadi viisi kysymystä hänelle.
    Esitä sitten kysymykset parillesi, joka ottaa kertojan roolin ja vastaa sinulle.
    Vaihtakaa sitten rooleja.
    Voitte halutessanne nauhoittaa haastattelut kännykällä ja kuunnella ne sitten yhdessä.

    Piirtäkää sarjakuva tarinan tapahtumista.

     

  • 4Tulkinta

    Keskustelkaa yhdessä:
    Onko mielikuvituksellisten tarinoiden ja satujen kertominen valehtelua?

    Miten itse haluaisit matkustaa, jos saisit valita tavan?