Teksti
Video
Pelit ja leikit
Kilpailu
Äänitallenne
Tehtävä
Opettajan ohje

Norjan kielestä - bokmål ja nynorsk

Kieli: Norja
Puhujien määrä: n. 5 miljoonaa
Vientisanoja: slalom, fjord och quisling
Tervehtiminen: hei ja goddag
Vaikeinta sanoa: russiske ripsbusker og andre russiske ripsbuskvekster

 

 

Norjaa voi kirjoittaa kahdella tavalla

Norjan kielitilanne on ainutlaatuinen. Norjan kielellä on nimittäin kaksi kirjakieltä; bokmål ja nynorsk. Norjalaiset oppilaat saavat valita kumpaa niistä he haluavat käyttää pääkielenä. Tänä päivänä vajaa 90 % norjalaisista kirjoittaa bokmålia ja reilu 10 % kirjoittaa nynorskia.

 

Tilanne juontaa juurensa historiasta. Norja oli osa Tanskaa reilut 300 vuotta ja tanska oli virallinen kirjakieli Norjassa. Norjan vapauduttua 1800-luvun alussa norjalaiset halusivat luoda oman norjalaisen kirjakielen. Tähän oli kaksi tapaa. Yksi tarkoitti että tanskan kieltä mukautettiin vähitellen kohti norjan puhekieltä. Näin syntyi tämän päivän bokmål. Toinen menetelmä loi kokonaan uuden kirjakielen lähtökohtana norjan murteet. Siten syntyi tämän päivän nynorsk. 

 

Norjan kirjoittamisesta kahdella eri tavalla on sekä etuja että haittoja. Etuna on, että norjalaiset voivat valita kirjakielen, joka on lähellä omaa murretta. Haittana on, että järjestelmä on kallis ja monimutkainen, koska kaikki oppikirjat, viranomaisten dokumentit ja muu tärkeä tieto pitää kirjoittaa molemmilla kielellä. Sekä bokmålilla että nynorskilla on hartaat kannattajansa. Ajoittain tilanne lähentelee kielisotaa. Tilanteen rauhoittamiseksi on yritetty ehdottaa kirjakielten yhdistämistä, mistä tuloksena oli lisää valinnanvaraa ja sekaannusta siitä, miten nynorskia ja bokmålia ihan oikeasti pitää kirjoittaa. 

 

 

Se film om norsk

 

 

Vahvat murteet

Tanskaan, Ruotsiin ja moneen muuhun maahan verrattuna Norjassa on onnistuttu säilyttämään enemmän murteita. Murteellisia piirteitä on monia ja ne ovat vahvoja, mikä tarkoittaa, että norjalainen puhuessaan paljastaa aika tarkkaan mistä päin Norjaa hän on kotoisin. Syy tähän on sekä tietoinen kielipolitiikka että Norjan maantiede; etäisyydet ihmisten välillä ovat olleet suuret. Pääpiirteittäin Norjan murteet voi jakaa neljään ryhmään: Itänorjan murteet, länsinorjan murre, tröndermurteet ja pohjoisnorjan murteet. 

 

 

Miten ymmärtää norjaa?

Jotkut tavalliset sanat etenkin nynorskan murteissa ovat muille pohjoismaalaisille vaikeita ymmärtää. Esimerkiksi pronominit kuten me (= su: me), dykk (=teidän) ja hennar (=hänen, fem.) Toinen esimerkki on kysymyssanat kuten korleis (=miten) ja kvifor (=miksi).

 

Diftongit ovat tavallisempia norjan kielessä kuin tanskan ja ruotsin kielessä. Esimerkkinä ei, øy ja au (ein en:n sijaan, øy ö:n sijaan, aust öst:in sijaan). Muille pohjoismaalaisille diftongit voivat olla vaikeita lausua. Au lausutaan lähinnä äu:ksi. Kuuntele esim norjalainen sana hauk. (haukka)

 

 

Vertaa kieliä

Alla oleva teksti on käännetty kaikille pohjoismaisille kielille. Voit etsiä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia klikkaamalla eri kielisivuja. Alla norjankielinen versio: 

 

Svensker, nordmenn og dansker forstår hverandre ganske bra. De har større problemer med islandsk, til tross for at islandsk ligner det skandinaviske språket man snakket for tusen år siden. Islandskens nærmeste slektning er færøysk, men språkene er ikke så like at en islending forstår en færing uten problemer.


Finsk minner om estisk, men det fins også likheter med de samiske språkene. I både finsk og samisk kan man for eksempel lage lange ord ved å legge bøyingsendelser til ordstammen. Men når det gjelder lange ord ,er grønlandsk i en klasse for seg. Der andre språk trenger en hel setning, holder det iblant med ett eneste grønlandsk ord.

 

Norjalainen teksti on täynnä kirjainta "e" - sitä on jopa 82 kpl. Ruotsinkielisessä tekstissä niitä on vain 47. Syy siihen on kieliopilliset päätteet - substantiivien monikkopääte norjassa on usein "-er", verbien infinitiivimuoto päätyy usein "e":hen, kuten sanassa "lage" (tehdä), adjektiivit päättyvät usein "e":hen ennen substantiivia (skandinaviske ja lange). Toinen syy on, että norjan ja tanskan kielessä kirjoitetaan usein "e" silloin kuin ruotsin kielessä kirjoitetaan "ä" (no: best, ru: bäst, paras). 

 

Sanassa "hverandre" "h" on äänetön - sitä ei lausuta. Näin on ollut myös ruotsin kielessä, mutta tavutusuudistuksessa 1906 "h"-kirjain poistettiin. Ääntäminen on kuitenkin sama sekä ruotsiksi että norjaksi. Monet sanat ovat samoja norjaksi ja tanskaksi, mutta eri ruotsiksi, esim. sana "setning" (lause), joka on "mening" ruotsiksi. Norjan ja tanskan yhteinen sananvarasto on merkki siitä, että norjan kirjakieli perustuu tanskaan.

Kuvat

norgga_leavga2.jpg